Prosessien kyseenalaistaja kohtaa urakan politbyron

Joululomalta palattuani aloin kiivaasti valmistella putkiremontin aloitusta. Taloyhtiö oli hyvissä ajoin tiedottanut, että osakkaan omat muutokset asuntoon tulisi olla valmiina ennen asunnossa tehtävää aloituskatselmointia. Meidän osalta päivämäärä oli 24.1. Joten tuumasta toimeen ja suunnitelmia pakettiin.

Urakoitsija painotti, että kaikki vakioiurakasta poikkeavat omat ideat ja tuotteet tulisi hyväksyttää sekä taloyhtiöllä, että urakoitsijalla itsellään ennen aloituskatselmusta. Tosin taloyhtiön tai isännöitsijän kanssa ei oltu sovittu minkäänlaista prosessia tai menettelytapaa tähän.

Ensimmäiset alustavat piirrustukset lähtivät isännöitsijälle heti joulun jälkeen. Vastaus tuli hämmentävän nopsasti: ”Emme me täällä mitään keskeneräisiä suunnitelmia hyväksy! Me otetaan kantaa vasta ihan valmiisiin suunnitelmiin. Ne tuodaan sitten tammikuussa työmaakokoukseen hyväksyttäväksi.”

Siinä meni kyllä prosessi-liinaajalla pasmat sekaisin. Yritin kakkkeni, että saisin laadittua takaisin sellaisen kirjelmän missä ei heti ammuttaisi tarkkuuskiväärillä silmien väliin: ”Tiedustelisin kohteliaimmin, että mikäli arvon työmaakokous mahtaisi hylätä suunnitelmamme, niin jääkö meillä enää aikaa ennen putkiremonttia aloitusta tehdä uusia suunnitelmia? Nämä uudetkin  suunnitelmat tulee varmaankin hyväksyttää kunnianarvoisella neuvostollanne, joten minkälainen on kokousaikataulunne tammikuun osalta? Entäpä mikä olisi viimeinen ajankohta kun ehditte ottaa kantaa suunnitelmiimme siten, että remontti pystytään aloittamaan ajoissa?”

Vastausta ei kuulunut ja päätimme sisustussuunnittelija-enkelini kanssa, että paukkaamme suunnitelmat sinne about viikkoa ennen aloituskatselmointia ja kerromme isännöitsijälle, että nämä pitää hyväksyä 24.1. mennessä.

Tiedustelin samoihin aikoihin myös urakoitsijalta  tarkennuksia omien kalusteiden toimittamisen ohjeisiin. Itse hankitut kalusteet ja laatat tulisi heidän mukaansa olla asunnossa kun remontti alkaa. Liinivyö alkoi jälleen kiristää päätäni. Tiedustelin uudelleen mitenköhän bräniköiden wc kalusteiden ja laattojen käy kun asunnossa aloitetaan purkutyöt. Myöskään isännöitsijän materiaalien hyväksynnän jälkeen ei jäisi edes aikaa niin paljoa, että materiaalit voisivat olla asunnossa kun remontti aloitetaan. Urakoitsija myönsi, että prosessissa taitaa nyt olla jokin bugi ja myöntyi siihen, että toimitan materiaalit kun työvaihe niiden osalta alkaa. Sitten kysyin, että kuinkahan tarkalla tasolla urakoitsija mahtaa tarvita kaakeleiden asennusohjeen. Vastaus kuului, että parasta määritellä oikein tarkasti ja kirjallisesti, jotta sitten rakennusmies tietää asentaa ne halutulla tavalla. Ihmettelin, että monellakohan eri tavalla verkkoon koottu kalanruotomosaiikki voidaan asentaa. Arvelen jopa itse selviytyväni sen tulkitsemisesta vaikka en omaa mitään taustaa remontoinnista tai rakentamisetsta. Kenties urakoitsijan työtekijät ovatkin tupakkaapolttavia robotteja, jotka on ohjelmoitu noudattamaan ohjeita ja vain kirjallisia ohjeita.

No mutta sittenpä tulikin kova kiire sekä sisutusenkelille että minulle. Jos täydelliset suunnitelmat ja tiedot kaikista valittavista tuotteista tulisi olla valmiit 24.1., niin tunnit alkoivat yhtäkkiä käydä vähiin. Enni piirsi yötä-päivää kuvia ja minä vietin yöt internetissä etsien hanaa, suihkua, lavuaaria, pönttöä, pöntön mekanismia, tulppaa, pyyhenaulaa.... 

Päätöksiä tehtiin puolison kanssa ennätysvauhdilla ja asiat etenivät ripeästi, kunnes pankista tuli soitto: rahoitusta ei voida myöntää! Asunnon arvo ei riittänyt vakuudeksi yhtään isompaan lainaan. Ilmoitin vakuusarvon olevan väärin, sillä laskennassa käytetty neliöhinta oli aivan alakanttiin asuinalueemme keskihintaan nähden. Olimme syksyllä kyllä käyneet puhumassa asiasta ja aivan fantastinen pankkineuvojamme kertoi lainan kyllä irtoavan kun sitä tarvittaisiin. Olisi järjestellyt lainan vaikka siltä istumalta, mutta ajankohta oli tuolloin liian aikainen. Onneksi sama pankkineuvoja saatiin kiinni ja hän hoiti homman jälleen parissa tunnissa putkeen. Laina allekirjoitettiin sähköisesti ja sillä selvä. 

Kun suunnitelmia oli tahkottu pari viikkoa ja päivällä alkoi olla vaikea muodostaa selkokielisiä lauseita väsymyksen vuoksi, vaivautui isännöitsijä vastaamaan politbyronsa kokousaikatulusta : ”Toimittakaa ne suunnitelmat urakoitsijalle, he arvioivat ovatko suunnitelmat ja tuotteet toteutuskelpoisia. Kuittaamme päätökset urakoitsijan esitysten perusteella työmaakokouksessa.” 

Kaikki valvotut yöt ja hinkatut suunnitelmat ja ne väsymyksen kyyneleet ja irtisanoutuminen koko projektista ja paluu takaisin seuraavana päivänä. Kaikki ne olivat turhaa, sillä mitään prosessia ei ollutkaan eikä urakoitsija tai LVI-suunnittelija kieltäisi meiltä mitään. He tiesivät suunnitelmamme ja uskoivat sen olevan toteutuskelpoinen. Isännöitsijä ei oikeasti päättäisikään juurikaan mistään.